Pohjan kunnostus, osa 2

Tässä vaiheessa hommaa alkoi vihdoin tuntua, että tunnelin päässä oli havaittavissa valoa. Vaikka hiomisesta oli kerennyt tulla minulle jonkin sortin terapeuttinen harrastus, ei minua haitannut ajatus siitä, että se loppuisi. Ehdinkin jo iloita, että hiominen olisi tässä. Mutta eihän se ollut.

Nämä välineet tulivat tutuksi kittauksessa

Seuraavana vuorossa oli kittaus. Pakkeliksi valitsin pienoisen pohdinnan jälkeen Motonetin myymän Paklan Super muovikitin. Tätä ennen kokeilin Bilteman epoksikittiä, mutta totesin sen tähän tarkoitukseen a. Liian kalliiksi b. Sen levitys oli vielä ongelmallisempaa kuin tämän. Tämä kitti oli netissä haukuttu ja itsellänikin oli siitä vain huonoja kokemuksia. Mutta tähän tarkoitukseen kitti sopi kahdesta syystä. Ensiksi se oli halpaa ja toiseksi se on kovaa kuin kivi (juuri siksi haukuttu huonoksi hioa). Levittämisessä kuitenkin pyrin siihen, että levitin pakkelia useita kertoja mielummin, kuin hioin liikaa levitettyä pois.

Kitin valinnasta varmasti moni miettii – että oli tämä järki valinta. Uskon että oli. Epoksia tulee kuitenkin päälle niin hyvä kerros, että uskon pohjan kestävän vähintään sen 30-vuotta, mitä se on kestänyt ilman kunnollista epoksimaaliakin.

Lämpö auttoi kitin levityksessä ja kuivamisessa.

Tein kittausta alkukesästä ja sää oli kylmä. Ongelmaksi meinasi tulla lämpötila, kitti oli hankala levittää ja ei meinannut lähteä kuivamaan. Tein Tori.fi löydön, ja ostin kaasutoimisen lämmittimen. Bauhausissa olisi ollut ok hintaisia uusiakin, mutta myyjä ei löytänyt varastosaldolla ollutta tuotetta. Tällä pressun alle saatiin hyvä lämpötila ja kitti saatiin kuivamaan. Kiitos Eki säätimen lainasta – se on muuten vieläkin lämppärissä kiinni. 😀

Alaosa piti peittää, jotta lämmin ilma ei karannut sieltä.

Kertakäyttöiset nitriilikäsineet ovat olleet hyviä näissä hommissa. Parhaimmat nitriilikäsineet löytyy Tapsalta Abenalta. Mustat vielä parempia, mutta korona vähän vaikeuttanut niiden saantia. Makitan remonttiradio on myös mainitsemisen arvoinen työkaveri.

Pintaa sai pakkeloida useampaan kertaan, välissä hionta

Kittaaminen oli yllättävän kova homma. Ja hiomista sai jatkaa, sillä aina kittikerrosten välissä oli pinnat hiottava. Tässä vaiheessa kuitenkin ajan säästäminen ja hommassa oikominen olisi ollut tyhmää.

Aina välissä hiomakoneella hioin pinnat sileäksi.

Käytettäviä maaleja mietin pitkään. Olin jo ajatellut ostavani Hemppelin maalit pohjaan, mutta… edellisen TG veneeni pohjan maalasin Bilteman pohjaepoksilla. Pohja oli 5-vuoden kunnostamisen jälkeen, kun myin veneen, kuin uusi. Maalia menee Albatrossin pohjaan melkoisen paljon – joten eurotkin oli mielessä. Päädyin Bilteman pohjaepoksiin. Vaikkakin siitäkin oli jos jonkin laista narinaa netissä. Mistäpä ei olisi. Yhteen kerrokseen meni muistini mukaan noin 2 purkkia. Taisin vetää 5-6 kerrosta, eli noin 12 purkkia.

Vesilinjan teippaamisessa konsultoin asiasta tietäviä. Kuitenkin tässä vaiheessa projektia oli todettava, ettei kaikkeen repeä. Olisi tietysti ollut hienoa vetää linja vimpan päälle, mutta päädyin aikataulusyistä vetämään sen tsägällä vanhoja jälkiä pitkin. Ajattelin, että jossakin vaiheessa tulen maalaamaan / maalauttamaan koko veneen, joten hoisetaan se sitten, jos hoidetaan.

Jos jotain olin yrittänyt lukemastani oppia, niin olen ymmärtänyt, että epoksilla maalatessa maali ei saa kuivaa liikaa maalauskertojen välissä. Käytännössä sää oli maalausvaiheessa niin lämmin, että maalasin kaikki kerrokset putkeen saman päivän aikana. Pohja-ala on sen verran iso, että maali ehti aina kuivaa kierroksen edetessä sen verran, että jatkaa sai aina uudelle kierrokselle.

Pohjaepoksin jälkeen vuorossa oli kova myrkkymaali. Valitsin tähän maaliksi jälleen Bilteman laatutuotteen. Sininen väri siksi, että olin jo aiemmin ostanut mustan myrkkymaalin – jonka vedin viimeiseksi kerrokseksi. Näin kun se kuluu, alta paljastuu sinistä. Sinisistä kohdista tietää – että pohja on maalattava uudelleen.

Viimeiseksi kerrokseksi vedin vielä vuosi sitten Saksasta saatua, ei ehkä niin ympäristöystävällistä International Cruiser 250 -maalia. Täytyy näin jäljestäpäin blogia kirjoittaessa (vene oli vesillä jo viimekesän) sanoa, että hyvä maali. Painepesurilla lähti kaikki pois ja maalipinta on kuin uusi.

Olipa hieno ja odotettu hetki.

Ihan sellainen olo, että olisi ollut maalaushommissa.

Seuraavana vuorossa oli peräsimen kasaus, potkurin asennus, uudet sinkit ja läpivientien asennus.

Vanhat muoviset laakerit olivat tiensä päässä.

Kuva: Ari Mäkelä

Myös metalliosissa oli laitettavaa. Peräsin oli edellisen omistajan aikaan ottanut todennäköisesti johonkin kiinni. Ystäväni Ari auttoi metallitöiden korjausten teettämisessä.

Kuva: Ari Mäkelä

Peräsinakselissa oli myös outoa kulumaa, joka myös korjattiin.

Ari sorvasi uudet muovilaakerit Etolasta ostetusta materiaalista.

Veneeseen asennettiin hydraaliohjaus samalla vanhan vaijeriohjauksen tilalle. Tämän jälkeen asennettiin vielä uudet sinkit.

Kaikki veneen läpiviennit uusittiin. Myös hanat ja letkut. Samalla käytännössä kaikkien läpivientien paikat vaihdettiin ja niitä myös vähennettiin.

Vene nostoa vaille kesällä 2021.

Ja 21.6.2021 Tellervo pääsi mereen. Mutta eihän projektit tähän loppuneet 😉 Lisää seuraavissa osissa.

Vastaa